Aku-Kimmo Ripatti

Aku-Kimmo Ripatti (12. heinäkuuta 1931 Porvoo – 18. helmikuuta 1994 Oulu) oli kansakoulunopettaja ja kirjailija. Hän oli Oulun läänin läänintaiteilija 1972–1975. Vuodet 1952–1984 Ripatti toimi opettajana eri paikkakunnilla. Hänen vanhempansa olivat kirjailijapariskunta Aku Rautala (oik. August Ripatti) ja Iris Uurto.

Ripatti oli kulttuurikeskustelija ja pamfletisti, mutta myöhemmin hän keskittyi enemmän näytelmäkirjallisuuteen. Häneltä ilmestyi myös aforismikokoelma Luodemailta (1962), runokokoelmia ja dokumenttiromaani Iris äidistään. Joitakin hänen runojaan on sävelletty ja levytetty.

Pohjois-Pohjanmaalla läänin taidetoimikunnan piirissä toimi kirjoittajarengas, jossa kirjailija Aku-Kimmo Ripatti oli opettajana ja innostuneena sieluna.^[1] Esimerkiksi Kauko Röyhkä on kertonut Ripatin vaikutuksesta sparraajana kirjoittajauransa alussa elämäkertakirjassaan Marjatan poika.

Teokset

Kirjoittajana

Arki soi, runoja, 1987
Asioi oikein – oppimistehtäviä, 1972, 4. uud. p. 1974
En sano muuta, runoja, 1986
Iris, romaani, 1988
Juuret, 1988
Karjalaisia kuvia, 1983
Kävin Kalevalan mailla, 1985
Kirjan maailma Kansalaiskoulun kirjallisuuden opas, 1967, 5. p. 1973
Kolmen vuoden lumet, runoja pitkiä epigrammeja, 1964
Lukulaari. Kansalaiskoulun kirjallisuuden lukemisto, 1968, 4. p. 1974
Luodemaita, aforismeja, 1962
Rikkuri, kuunnelma, 1982
Siirtomaasuomi, 1970
Sikojen juhla, romaani, 1970
Suomea tämäkin, 1970
Suomen idänkauppa, Kähkölä, Paavo, A-K. R., 1971
Syrjämaa, romaani, 1974

Toimittajana

Brendojev, Vladimir: Aunusrantaseni, 1986. Suomentanut ja toimittanut Aku-Kimmo Ripatti.
Kirjoittajaseulan albumi 77. Toimittanut Aku-Kimmo Ripatti. Oulun läänin harrastajakirjoittajat, 1977.