Eero Heinäkangas

Eero Juhani Mikonpoika Heinäkangas (1. helmikuuta 1799 Hauho – 18. lokakuuta 1884 Hauho) oli suomalainen 1800-luvulla elänyt talollinen[1] ja tunnettu karhunkaataja aikana, jolloin karhusta maksettiin tapporahaa[2].

Hauholla Heinäkankaan kylässä Heikkilän talossa syntyneen Eero Heinäkankaan isä oli talollinen ja metsämies Mikko Heikkilä ja äiti Helena Yrjöntytär. Heinäkangas oppi paimenpoikana tuntemaan kotiseutunsa erämaat, ja saatuaan 14-vuotiaana luodikon hän ampui sillä seuraavina vuosina sekä susia että ilveksiä. Ensimmäisen karhunsa Heinäkangas kaatoi 29-vuotiaana. Hän ehti kaataa 30 vuoden aikana 73 karhua ja lisäksi susia ja ilveksiä 24 kappaletta kumpiakin. Useimmiten Heinäkangas kaatoi karhunsa yksin vain pyssy, kirves ja koirat apunaan. Heinäkangas oli myös pellonraivaaja, ja hän sai Suomen Talousseuran mitalin ansioistaan.

Eräkirjailija Onni Wetterhoff kävi haastattelemassa 84-vuotiasta Heinäkangasta ja julkaisi vuonna 1887 Heinäkankaan muistelmia Saloilta ja vesiltä kirjansa ensimmäisessä osassa otsikolla Eero Juhani Heinäkangas ja hänen karhumajansa Hämeessä.

Heinäkankaan puoliso oli vuodesta 1827 Anna Maria Matintytär (k. 1862).

Lähteet

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
  • Biografinen nimikirja : elämäkertoja Suomen entisiltä ja nykyajoilta. Edlund, Helsinki 1883, hakusana Heinäkangas, Eero, s. 285 (Internet Archive)
  • Eero Heinäkankaan elämäkertatiivistelmä Kansallisbiografiassa
  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 284.
  • Onni Wetterhoffin tallentamat Heinäkankaan muistelmat Eero Juhani Heinäkangas ja hänen karhumajansa Hämeessä teoksessa Saloilta ja vesiltä, osa I (Project Gutenberg)

Viitteet

  1. ↑ Eero Heinäkangas, Kansallisbiografia, viitattu 18.5.2020
  2. ↑ Kuolleita,[vanhentunut linkki] Agricolaverkko.fi, viitattu 18.5.2020

Aiheesta muualla

  • Kaisa Kyläkosken Sukututkijan loppuvuosi-blogi 21.4.2011 : Karhunkaataja ja muuta metsästyksestä
  • Seitsemänkymmenenkolmen karhun ampuja, Seura, 29.01.1936, nro 5, s. 27, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot