Hjalmar Frey
Johan Hjalmar Frey (28. marraskuuta 1856 Viipuri – 11. tammikuuta 1913 Helsinki)[1] oli suomalainen bassobaritoni[2], joka lauloi Pietarin Mariinski-teatterissa.[3]
Freyn vanhemmat olivat pormestari Alexander Reinhold Frey ja Hedvig Lovisa Emilia Norring. Hän esiintyi jo ylioppilasaikanaan 1878 Schumannin kuoroteoksessa Paradies und Peri, opiskeli laulua Milanossa 1880, esiintyi Rooman Apolloteatterissa 1881–1882, toimi solistina laulukuoro MM:n Venäjän matkalla 1882 ja jatkoi sitten opintojaan sekä Wienissä että Leipzigissa 1884–1885. Frey kiinnitettiin vakinaisesti Pietarin hovioopperaan 1885 ja hän toimi kaupungissa parikymmentä vuotta, saaden keisarillisen hovioopperalaulajan arvonimen. Palattuaan Suomeen hänestä tuli 1909 Nikolainkirkon kanttori Helsingissä.
Frey oli ennen Kim Borgia Suomen ainoa kansainvälisesti tunnettu miesoopperalaulaja ja levytti vuosina 1903–1909 yli sata laulua neljälle levy-yhtiölle.[2] Hänen esittämiään osia olivat muun muassa Sarastro, Bartholo, Lothario ja Gremin.
Frey kuoli naimattomana.
Diskografia
- Recordings 1903 - 1909 FUGA 9122, (2001)
Lähteet
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 213.
Viitteet
Aiheesta muualla
- Hjalmar Frey Ylen Elävässä arkistossa
- Hjalmar Freyn esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- FREY Johan Hjalmar. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
| ||||||||||||||||||
