Indikatiivi

Indikatiivi
Ilmaisee	toteamusta tai tekemisen todellisuutta.
Suomen kielessä
Persoonat	yksikön 1. persoona (minä) yksikön 2. persoona (sinä) yksikön 3. persoona (hän) monikon 1. persoona (me) monikon 2. persoona (te) monikon 3. persoona (he) passiivi
Aikamuodot	preesens imperfekti perfekti pluskvamperfekti
Esimerkki	Hän syö.
Tapaluokat suomen kielessä
Indikatiivi Konditionaali Imperatiivi Potentiaali
Infobox OK

Indikatiivi eli tositapa on verbin tapaluokka eli modus. Se on perustapaluokka, moduksista sävyneutraalein ja kuvaa tekemisen todellisena^[1], esimerkiksi kävelen. Suomen indikatiivi on tunnukseton. Indikatiivi on moduksista käytetyin.

Indikatiivi esiintyy kaikissa kielissä. Indikatiivissa oleva verbi on varmaa tietoa, esimerkiksi ”Menen kotiin.” Indikatiivia käytetään muun muassa toteamuksissa, esimerkiksi ”Hän syö.” Indikatiivi voi esiintyä kaikissa aika- ja persoonamuodoissa.

Lähteet

↑ Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1–3, s. 249. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-18839-9.