Kaarle I (Portugali)
Kaarle I | |
---|---|
Portugalin kuningas | |
Valtakausi | 19. lokakuuta 1889 – 1. helmikuuta 1908 |
Edeltäjä | Ludvig I |
Seuraaja | Emanuel II |
Syntynyt | 28. syyskuuta 1863 Lissabon, Portugali |
Kuollut | 1. helmikuuta 1908 (44 vuotta) Lissabon, Portugali |
Puoliso | Amélie |
Lapset | Ludvig Filip Emanuel II |
Koko nimi | Carlos Fernando Luís Maria Victor Miguel Rafael Gabriel Gonzaga Xavier Francisco de Assis José Simão |
Suku | Bragança |
Isä | Ludvig I |
Äiti | Maria Pia |
Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
Nimikirjoitus |
Kaarle I Marttyyri (port. Carlos o Martirizado); (28. syyskuuta 1863 Lissabon – 1. helmikuuta 1908 Lissabon)[1] oli Portugalin ja Algarven kuningas vuosina 1889–1908. Hänet salamurhattiin.
Suku
Carlos Fernando Luís Maria Víctor Miguel Rafael Gabriel Gonzaga Xavier Francisco de Assis José Simão oli kuningas Ludvig I:n ja kuningatar Maria Pian vanhempi poika. Hänen äidinisänsä oli Italian kuningas Viktor Emanuel II. [1] Hänen nuorempi veljensä oli infante, prinssi Afonso (1865–1920), Porton herttua.
Avioliitto ja lapset
Ensimmäinen morsianehdokas oli yksi Saksan keisari Fredrik III:n tyttäristä, mutta uskontokysymys oli ylitsepääsemätön ongelma, ja Britannian hallituksen diplomaattinen painostus esti avioliiton.
Kaarle avioitui vuonna 1886 Marie Amélie d'Orléansin kanssa, joka oli Ranskan entisen kuninkaan Ludvig Filipin pojanpojan tytär. [1]
Heille syntyi kolme lasta:
- infante, prinssi Luís Felipe, Portugalin kruunuprinssi (1887–1908)
- infanta Maria Ana de Bragança (14. joulukuuta 1887), syntyi kuolleena
- infante, prinssi Manuel (1889–1932), Portugalin kuningas Emanuel II vuosina 1908–1910
Koulutus ja valtionhoitajana
Carlos sai kattavan koulutuksen ja hän oli valmis hallitsemaan perustuslaillisena monarkkina. Vuonna 1883 hän matkusti Italiaan, Isoon-Britanniaan, Ranskaan ja Saksaan, missä hän kartutti tietojaan aikansa moderneista sivilisaatiosta. Vuosina 1883, 1886 ja 1888 hän hallitsi valtionhoitajana, kun hänen isänsä matkusti Euroopassa, kuten Portugalin perustuslaillisten kuninkaiden keskuudessa oli tullut perinteiseksi. Hänen isänsä Ludvig I neuvoi häntä olemaan vaatimaton ja opiskelemaan keskittyneesti.
Kuningas ja salamurha
Kaarle kohosi Portugalin valtaistuimelle isänsä kuoltua 19. lokakuuta 1889. Hänen valtakauttaan hallitsivat poliittinen levottomuus, taloudelliset ongelmat ja monarkian aleneva suosio. Monet ongelmista periytyivät jo hänen edeltäjiensä ajalta.[1]
Kaarle harrasti maalausta ja merentutkimusta kuten isänsä; toisaalta hänen kyseenalainen yksityiselämänsä voimisti kuningasvallan vastaista mielialaa. Britannian vaadittua Portugalia vetämään joukkonsa pois eräistä Afrikan siirtokunnista Portossa syttyi tasavaltalaismielinen kapina tammikuussa 1891. Myöhemmin Kaarle luovutti toukokuussa 1906 pääministeriksi nimittämälleen João Francolle käytännössä diktatoriset valtuudet, koska toivoi tämän kykenevän ratkaisemaan talouden ja yhteiskunnan ongelmia.[1]
Kaarle ja hänen vanhin poikansa, kruununprinssi Ludvig Filip (1887–1908) murhattiin helmikuussa 1908 heidän ajaessaan vaunuilla Lissabonin Praça do Comércio -aukiolla.[1] Kyseessä oli vallankumouksellisen Carbonària järjestön salaliitto, tekijöinä Alfredo Luís da Costa ja Manuel Buíça.
Perintö
Kuninkaaksi nousi Kaarlen nuorempi poika Emanuel II.[1] Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1910 Portugali julistettiin tasavallaksi.
Lähteet
- ↑ a b c d e f g Charles (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 18.4.2013.
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle I (Portugali) Wikimedia Commonsissa
Edeltäjä: Ludvig I | Portugalin kuningas | Seuraaja: Emanuel II |
|