Kangastatti

Kangastatti
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Boletales
Heimo: Suillaceae
Suku: Tahmatatit Suillus
Laji: variegatus
Kaksiosainen nimi

Suillus variegatus
(Sw.) Kuntze[2]

Katso myös

  Kangastatti Commonsissa

Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Kangastatti (Suillus variegatus) on hyvä ruoka- ja kauppasieni.

Koko ja ulkonäkö

Kangastatin lakki on 5–15 cm leveä ja väriltään kellanruskea. Se on myös usein pienten ruskeiden täplien peittämä. Kostealla säällä lakin pinta on tahmea. Sienen malto on vaaleankeltaisia tai ruskeankeltaisia sekä pehmeää. Pillitys puolestaan on väriltään vihertävänkeltainen, vanhemmalla sienellä ruskeaan vivahtava. Sekä malto että pillikerros sinistyvät paineltaessa. Pillien suut ovat pienet toisin kuin nummitatilla (Suillus bovinus).[3]

Kangastatin jalka tanakka ja sileäpintainen. Väriltään se on suunnilleen lakin kaltainen. Halkaistaessa senkin väri muuttuu tyvestä sinertäväksi. Sienen maku on mieto, aavistuksen verran hapahko. Kangastatin tuoksu on hapan.[3]

Samankaltaiset lajit

Kangastatin näköinen sienilaji on erityisesti edellä mainittu nummitatti. Ruskotatti (Boletus badius) ja samettitatti (Boletus subtomentosus) voivat myös joskus muistuttaa erehdyttävästi kangastattia.[3]

Kasvuaika ja -paikka

Kangastatin esiintymisaika ulottuu elokuusta lokakuuhun. Se kasvaa männyn seuralaisena hiekkaperäisellä maalla ja jopa kallioilla. Sitä voi tavata myös kosteissa kangasmetsissä. Se on Suomessa yleinen koko maassa kuivinakin kesinä. Pohjoisen mäntykankailla kangastatti voi hyvinä sienivuosina olla erittäin runsas. Tällöin se on myös porojen tärkeää ravintoa.[3]

Käyttö ravinnoksi

Kangastatti on hyvä ruokasieni. Sitä voidaan säilöä kuivattuna, kunhan se kuivatetaan riittävän ohuina siivuina. Kangastattia voidaan käyttää ruoaksi yksinään tai muiden sienilajien kanssa.[3]

Kangastatti kerää maasta rautaa niin paljon, että jotkut tutkijat eivät suosittele sitä syötäväksi enempää kuin 600 grammaa viikossa.[4] Lisäksi sillä näyttää olevan taipumus kerätä cesiumia, mikä on huomattava radioaktiivisen säteilyn lähde[5][6][7].

Lähteet

  1. ↑ Dahlberg, A.: Suillus variegatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.11.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 31.8.2008
  3. ↑ a b c d e Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 70. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
  4. ↑ Muutamat metsäsienistä keräävät maaperästä liikaa raskasmetalleja[vanhentunut linkki] Turun Sanomat 5.7.2008
  5. ↑ EU antoi uuden suosituksen myytävien luonnontuotteiden cesium-pitoisuuksista 2003. STUK. Arkistoitu 29.3.2005. Viitattu 23.8.2008.
  6. ↑ Säteily ympäristössä (Arkistoitu – Internet Archive) STUK
  7. ↑ Sienten käsittelyohjeet[vanhentunut linkki] STUK

Aiheesta muualla

  • Laji.fi: Kangastatti (Suillus variegatus)
  • Luontoportti: Kangastatti (Suillus variegatus)
  • Ruokavirasto: Kangastatti (Suillus variegatus)
  • Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Kangastatti (Suillus variegatus)
  • Arktiset Aromit: Kangastatti (Suillus variegatus)
  • Martat.fi: Kangastatti (Suillus variegatus)
Taksonitunnisteet
Suillus variegatus
Boletus variegatus