Kurjenkanerva

Kurjenkanerva
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Kanervakasvit Ericaceae
Suku: Kurjenkanervat Phyllodoce
Laji: caerulea
Kaksiosainen nimi

Phyllodoce caerulea
(L.) Bab., 1843

Katso myös

  Kurjenkanerva Wikispeciesissä
  Kurjenkanerva Commonsissa

Infobox OKNimi-testi OK

Kurjenkanerva eli tunturikurjenkanerva (Phyllodoce caerulea) on kanervakasveihin (Ericaceae) kuuluva boreaalis-arktinen puuvartinen, varpumainen kasvi.

Ulkonäkö

Kurjenkanerva on pystykasvuinen 10–15 senttimetriä korkea varpu. Lehdet ovat 6–12 millimetriä pitkiälähde? ja neulasmaisia. Kukat kehittyvät pieniksi ryhmiksi varrenhaarojen kärkiin. Kukat ovat 7–12 mm pitkiä, väriltään sinipunaisia. Ne ovat pitkäperäisiä ja nuokkuvia. Teriö on ruukkumainen ja viidestä terälehdestä yhteenkasvanut. Hedelmä on pieni nystykarvainen pysty kota. Kurjenkanerva kukkii kesä-elokuussa.[1]

Kurjenkanerva kasvaa tuntureilla usein variksenmarjan seassa. Kukkimattomana lajit muistuttavat toisiaan, minkä takia kurjenkanerva voi olla vaikea erottaa variksenmarjasta.

Levinneisyys ja elinympäristö

Kurjenkanervaa tavataan pohjoisilla alueilla sekä Euroopassa, Aasiassa että Pohjois-Amerikassa, ja lisäksi Espanjassa Pyreneitten vuoristossa.[2]

Suomessa kurjenkanervaa kasvaa yleisenä pohjoisimmilla alueilla Käsivarren Lapissa Enontekiöllä sekä Inarin Lapissa Inarissa ja Utsjoella. Tämä alue yltää Pallastunturilta ja Saariselältä pohjoiseen. Muualla Lapissa kurjenkanerva on harvinainen. Sen eteläisin kasvupaikka on Iivaaralla, Kuusamossa. Muita esiintymiä kasvaa muun muassa Rukatunturin, Sallatunturin, Pyhätunturin ja Sorsatunturin alueilla.[3]

Lapissa kurjenkanerva kasvaa yleisimmin tunturikankailla ja tunturikoivikoissa.[3]

Lähteet

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Piirainen, M., Piirainen, P. ja Vainion, H.: Kotimaan luonnonkasvit, s. 91. WSOY, 1999. Arvio Yliopistolehdessä.

Viitteet

  1. Kurjenkanerva (Phyllodoce caerulea) Luontoportti. Viitattu 15.6.2022.
  2. Phyllodoce caerulea (L.) Bab. Plants of the World Online. Viitattu 15.6.2022. (englanniksi)
  3. a b Suomen Lajitietokeskus: Kurjenkanerva (tunturikurjenkanerva) – Phyllodoce caerulea | Esiintyminen (Lajin esiintymispisteet Suomessa Selaa havaintoja -sivulla.) laji.fi. Viitattu 4.1.2024.

Aiheesta muualla

  • Kasviatlas 2022: (Tunturi)kurjenkanervan (Phyllodoce caerulea) levinneisyys Suomessa.
  • Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Kurjenkanerva (Phyllodoce caerulea)
  • Pohjolan kasvien pauloissa: Phyllodoce caerulea – kurjenkanerva, tunturikurjenkanerva
  • Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Phyllodoce caerulea (englanniksi)
Taksonitunnisteet
Phyllodoce caerulea
Andromeda caerulea