Liepājan joukkomurhat

Naisia ja lapsia odottamassa vuoroaan joutua teloituskomppanian eteen.

Liepājan joukkomurhat olivat sarja etukäteen suunniteltuja joukkotuhonnan kaltaisia teloituksia (saks. Aktion), jotka tapahtuivat Liepājassa 1941–1942, kun Saksa miehitti Latviaa toisessa maailmansodassa osana operaatio Barbarossaa. Latvian alueella sattuneista sotarikoksista Liepājan joukkomurhat on dokumentoitu Riian murhien ohella kaikkein parhaiten.

Tekijät

Surmien päätekijöinä oli useita yhdessä toimineita tahoja, joita käskyttivät natsit: Einsatzgruppen osastot, SD:n miehet, järjestyspoliisi (ORPO) ja Latvian avustavan poliisin joukot johtajanaan Viktor Arājs. Myös Wehrmachtin ja Saksan merivoimien sotilaita osallistui teloituksiin. Tavoitteena oli Latvian (ja Baltian) täydellinen puhdistaminen juutalaisväestöstä.

Uhrit

Liepājan joukkomurhissa ei tuhottu ainoastaan kaupungin juutalaisyhteisö, vaan surmattujen joukossa oli kommunisteja, vähemmistökansallisuuksia (romanit), mielenvikaisia ja vastarintatoiminnasta kostotoimenpiteenä ammuttuja. Murhat kohdistuivat aikuisten miesten lisäksi naisiin, lapsiin ja vanhuksiin erottelematta.

Joukkomurhissa kaupungin juutalaisyhteisö lähestulkoon lakkasi olemasta, sillä Liepājaan saarroksiin joutuneista 5 700 juutalaisesta asukkaasta ja pakolaisesta noin viisi tuhatta koki loppunsa ammuttuna, useimmat näistä vuonna 1941. Heinäkuussa 1942 enää 832 juutalaista oli elossa, kun Liepājan ghetto perustettiin.[1]

Tapahtumapaikat

Šķēden joulukuisten murhien alkusoitto: ilmoitus ulkonaliikkumiskiellosta paikallislehdessä. Käskyn allekirjoittajana Fritz Dietrich.

Toisin kuin muissa vastaavissa kansanmurhatapauksissa Latviassa, Liepājassa teloitukset tehtiin avoimesti näkyvällä paikalla silminnäkijätodistuksin. Surmatyöt tapahtuivat useissa eri paikoissa kaupungin sisällä ja sen ulkopuolella: keskuspuistossa Rainisissa, alueilla sataman, urheilukentän ja majakan läheisyydessä. Suurin yksittäinen joukkomurha, jossa kuoli 2 749 juutalaista, suoritettiin joulukuun 15. ja 17. päivien välisenä aikana vanhalla Latvian armeijan harjoitusalueella Šķēden dyyneillä[2].

Katso myös

Lähteet

  1. Project Muse: Who Died in the Holocaust? Recovering Names from Official Records (Edward Anders, Juris Dubrovskis) Viitattu 7.1.2010
  2. Liepaja Jews.org: To be published in “Encyclopedia of Camps and Ghettos”, Vol. 2, US Holocaust Memorial Museum (about 2010) Viitattu 7.1.2010


Aiheesta muualla

  • Valokuva todistajana: David Zivcon (Arkistoitu – Internet Archive)(englanniksi)
  • Šķēden dyynit murhapaikkana(englanniksi)
  • Silminnäkijä Abram Fleishmanin haastattelu (englanniksi tekstitettynä)[vanhentunut linkki](venäjäksi)
  • n
  • k
  • m
Taustoja
Natsien
juutalaisvainot
Keskitysleirit
Holokausti
Muut uhrit
Vastarinta
Uhreja ja auttajia
Vastuulliset
Holokaustin
jälkeen
Muistomerkkejä