Pauline Bonaparte
Pauline Bonaparte (alk. Maria Paola Buonaparte); (20. lokakuuta 1780 Ajaccio, Korsika – 9. kesäkuuta 1825 Firenze) oli Ranskan keisari Napoleonin nuorempi sisar.[1]
Suku
Pauline Bonaparte oli Carlo ja Laetitia Bonaparten toiseksi nuorin tytär. Hänellä oli seitsemän sisarusta: keisari Napoléon Bonaparte, Élisa Bonaparte, Westfalenin kuningas Jérôme Bonaparte, Espanjan kuningas Joseph Bonaparte, Napolin kuningatar Caroline Bonaparte, Lucien Bonaparte ja Hollannin kuningas Ludvig I (Louis Bonaparte). Hänen on sanottu olleen iloisin ja kaunein Bonaparten sisaruksista.[1]
Avioliitot
Pauline Bonaparten naitti hänen veljensä Napoléon kenraalilleen Charles Leclercille vuonna 1797. Hän seurasi tätä vuonna 1801 Saint-Dominguelle.[2][1] Leclerc kuoli Haitissa keltatautiin vuonna 1802 ja murheen murtama Pauline palasi miehensä arkun ja poikansa Dermide Louis Napoléon Leclercin (1798–1804) kanssa Ranskaan. Hän nai sukunsa painostamana prinssi Camillo Borghesen (1775–1832) vuonna 1803 ja muutti Roomaan. Kyllästyttyään puolisoonsa hän palasi pian Pariisiin, jossa hänen käytöksensä aiheutti skandaaleja, hänellä oli suhde mm. Niccolò Paganiniin. Pauline piti salonkia Pariisissa ja Roomassa ja poseerasi vuonna 1805 alasti Antonio Canovan sohvalla makaavan Venus-patsaan mallina.[1]
Herttuatar
Vuonna 1806 Pauline sai itselleen Guastallan herttuakunnan. Hän myi sen kuitenkin Parman herttuakunnalle kuudesta miljoonasta frangista ja menetti arvonimensä. Hänen suhtautumisen veljensä Napoleonin uuteen puolisoon Marie Louiseen johti hänen karkottamiseensa hovista vuonna 1810. Pauline myi kaiken ja matkusti vuonna 1814 äitinsä kanssa Elballe, jossa hän oli ainut Napoleonia tavannut sisarus. Hän ilmoitti myös haluavansa seurata veljeään karkotukseen Saint Helenalle.[1]
Pauline Bonaparte kuoli vatsassa olevaan syöpään 44-vuotiaana vuonna 1825 Palazzo Salviati-Borghesessa Firenzessä.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e f Pauline Bonaparte | Empress, Diplomat, Beauty | Britannica www.britannica.com. 5.6.2024. Viitattu 29.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Ludvig Napoleon Bonaparte och Napoleoniderne I. Ilmarinen, 15.08.1849, nro 64, s. 1-3. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.07.2015.
| ||||||||||||||||||||||
