Plekonariili

Plekonariili (C₁₈H₁₈F₃N₃O₃) on Schering-Ploughin valmistama pienimolekyylinen viruslääke ja sitä on käytetty astman pahenemisvaiheen hoitoon sekä ennaltaehkäisemään vilutustumisoireita pikoronavirukselle altistuneilla astmapotilailla. Se kuuluu viruskapsidi-inhibiittoriluokkaan. Se estää viruksen DNA:n kahdentumista eli replikaatiota.^[1] Se estää myös enterovirusten kiinnittymisen isäntäsoluun.^[2] Yhdysvaltojen lääke- ja elintarvikevirasto (FDA) ei ole antanut lupaa sen käyttöön, koska plekonariili lisää CYP3A-entsyymiaktiivisuutta ja tämä taas lisää vakavien lääkehaittavaikutusten riskiä.^[1]

Norjassa tehtiin lääketutkimus, jossa tutkittiin plekonariilin käyttöä tuoreessa tyypin 1 diabeteksessä estämään beetasolutuhoa.^[3] Tutkimus toteutettiin Oslon yliopistollisessa sairaalan lastenklinikassa yhteistyössä Oslon yliopiston kanssa. Tutkimuksessa annettiin kahta eri viruslääkettä, plekonariilia ja ribaviriinia 48 lapselle, iältään 6–16 vuotta, joilla oli juuri todettu tyypin 1 diabetes. Toinen saman kokoinen ja ikäinen ryhmä toimi kontrolliryhmänä ja he saivat lumelääkettä. Vuoden päästä lääkkeen annosta tutkimuslääkkeitä saaneilla lapsilla oma insuliinintuotanto oli huomattavasti parempaa kuin lumelääkettä saaneella kontorolliryhmällä. Tutkijat uskovat, että viruslääkkeiden, tulehduskipulääkkeiden ja haimasoluja vahvistavien lääkkeiden yhdistelmällä voidaan saada aikaan mahdollisesti tyypin 1 diabeteksen parantava hoito. Tämä vaatii, että toinen tutkijaryhmä toistaa nyt toteutetun tutkimuksen ja että lääkehoitoa vielä kehitetään.^[4]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Plekonariili Wikimedia Commonsissa