Ranskan parlamenttivaalit 2024

Tämä artikkeli tai osio kertoo tulevasta tapahtumasta. Tiedot saattavat muuttua huomattavasti ennen tapahtuman alkua.

Ranskan parlamenttivaalit 2024

30. kesäkuuta (1. kierros) 7. heinäkuuta (2. kierros)

kaikki 577 paikkaa kansalliskokouksessa 289 paikkaa tarvitaan enemmistöön   Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue   Johtaja Gabriel Attal kollektiivinen johto Jordan Bardella Puolue Ensamble! NFP RN Paikkoja ennen 245 131 89   Neljäs puolue   Johtaja kiistanalainen Puolue UDC Paikkoja ennen 61

Ranskassa on tarkoitus järjestää parlamenttivaalit ensimmäisen kierroksen osalta 30. kesäkuuta ja toisen kierroksen osalta 7. heinäkuuta 2024. Kyseessä ovat ennenaikaiset vaalit. Vaaleissa valitaan kaikki kansalliskokouksen 577 edustajaa, joiden kausi on viisi vuotta.^[1]

Vuoden 2022 parlamenttivaaleissa presidentti Emmanuel Macronin Ensemble! -koalitio menetti enemmistönsä, minkä johdosta mahdollisista ennenaikaisista vaaleista alettiin puhua jo vuonna 2023. Presidentillä on valta hajottaa parlamentti, ja Macronin uskottiin tekevän niin saadakseen parlamentaarisen enemmistönsä takaisin.^[2]

Macron ilmoitti europarlamenttivaalien tulosiltana hajottavansa kansalliskokouksen, mikä johtaa ennenaikaisiin vaaleihin. Syynä Macronin päätökseen oli hänen puolueensa huono tulos eurovaaleissa.^[3][4]

Ranskan kaikissa vaaleissa järjestetään ennakko-oletuksena kaksi kierrosta. Mikäli joku ehdokkaista saa yli puolet vaalipiirinsä äänistä, toista kierrosta ei järjestetä kyseisessä vaalipiirissä. Toiselle kierrokselle jatkavat kaksi eniten ääniä saanutta sekä kaikki ne ehdokkaat, jotka saivat ensimmäisellä kierroksella vähintään 12,5 prosenttia äänistä. Näin ollen toisella kierroksella voi olla kaksi, kolme tai jopa neljä ehdokasta. Toisella kierroksella valituksi tulee se, joka saa suurimman ääniosuuden, vaikka se ei olisikaan yli puolta äänistä.^[5]

Äänioikeus vaaleissa on samoilla henkilöillä kuin presidentinvaaleissa, eli 18 vuotta täyttäneillä vaaliluetteloon kirjatuilla Ranskan kansalaisilla, jotka eivät ole menettäneet poliittisia oikeuksiaan.^[6]

Tasavaltalaisten puheenjohtaja Éric Ciotti ehdotti julkisesti vaaliliittoa kansallisen liittouman kanssa 11. kesäkuuta.^[7] Puoluehallitus ilmoitti seuraavana päivänä, että oli yksimielisessä äänestyksessä erottanut Ciottin puheenjohtajan paikalta. Ciotti itse on kiistänyt äänestyksen tuloksen.^[8]

Kansallinen liittouma ja Reconquête-puolue neuvottelivat myös mahdollisesta vaaliliitosta, mutta neuvottelut kariutuivat 11. kesäkuuta. Syyksi on epäilty sitä, ettei kansallinen liittouma halua olla tekemisissä Reconquêten perustaja Éric Zemmourin kanssa.^[9]

Vasemmistopuolueista koostuva NUPES-vaaliliitto ei osallistunut EU-vaaleihin, mutta sen jälkeen kun Macron hajotti parlamentin, äärivasemmistolainen François Ruffin ehdotti uuden vasemmistolaisen vaaliliiton luomista "pahimman välttämiseksi".^[10] Uusi kansanrintama -niminen vaaliliitto perustettiin 10. kesäkuuta. Siihen kuuluvat mm. EELV, Alistumaton Ranska, kommunistipuolue ja sosialistipuolue.^[11][12]

Kampanja-aika oli vain 19 päivää, mikä on lyhin koko viidennen tasavallan historiassa (vuodesta 1958 lähtien).^[13]

France 3- ja France Bleu -kanavat ilmoittivat järjestävänsä yhteensä yli 200 vaaliväittelytilaisuutta, joita esitettiin sekä radiossa että televisiossa.^[14]

Ranskan laki määrää, että puolueille tulee taata televisiossa ja radiossa tasavertaiset mahdollisuudet, minkä johdosta esim. vaaliväittelyissä kunkin puolueen käyttämä puheaika kellotetaan ja puheenvuoroja jakamalla puheaikaa tasataan. Vaaliviikonlopun aikana noudatetaan ns. vaalihiljaisuutta, jolloin jopa puolueiden nimien sanominen televisiossa tai radiossa on kiellettyä. Lehdissä ja sosiaalisessa mediassa vastaavaa vaatimusta ei ole.^[15]

Ensimmäisellä kierroksella valtakirjalla äänestäneiden määrä oli yli 2,7 miljoonaa.^[17]

• 
  Vaalimainoksia Saint-Jean-le-Vieux’n kylässä
• 
  Tasavaltalaisten vaalitilaisuus