Rotkopunavarpunen
| Rotkopunavarpunen | |
|---|---|
 Takana koiras ja edessä naaras | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Peipot Fringillidae |
| Suku: | Punavarpuset Carpodacus |
| Laji: | synoicus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Carpodacus synoicus | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Rotkopunavarpunen (Carpodacus synoicus) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu.
Tuntomerkit
Rotkopunavarpunen on 13,5–15 senttimetriä pitkä. Se on kooltaan ja muodoltaan punavarpusen kaltainen. Koiraalla on punainen naama ja vaaleamman ruusunpunertavat päänsivut, alapuoli ja yläperä. Muuten ruskeansävyisessä selkäpuolessakin on ruusunpunertavaa sävyä. Päälaen etuosa on hopeanvalkoinen. Naaras ja ensimmäisen kesän koiras ovat väriltään harmaanruskeita, pää on hieman muuta ruumista ruskeampi. Joillain ensimmäisen kesän koirailla ja vanhoilla naaraillakin voi olla naamassa ja alapuolella hieman ruusunpunertavaa väriä.[2]
Levinneisyys
Rotkopunavarpusia elää Egyptissä, Israelissa, Jordaniassa, Saudi-Arabiassa, Afganistanissa ja Kiinassa.[1] Se on paikkalintu.[2]
Elinympäristö
Rotkopunavarpunen pesii aavikoiden vuoristojen rotkoissa ja wadeissa ja voi elää karuillakin paikoilla kunhan vettä on kohtuullisen matkan päässä. Rotkopunavarpuset käyvät juomapaikoilla aamuisin ja iltapäivisin, mutta kuuminä päivinä myös keskipäivällä.[2]
Lisääntyminen
Rotkopunavarpusen pesä on korkealla kallionhalkeamassa ja vain harvoin matalalla lähellä maata.[2]
Ravinto
Rotkopunavarpunen käyttää ravinnokseen pääasiassa siemeniä.[2]
Lähteet
- ↑ a b c BirdLife International: Carpodacus synoicus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 388. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
|
