Tuula Arkio

Tuula Arkio

Tuula Johanna Arkio (o.s. Olamo, s. 2. huhtikuuta 1943 Helsinki)[1] on suomalainen taidehistorioitsija ja taidemuseonjohtaja. Vuonna 2006 hänet promovoitiin Kuvataideakatemian kunniatohtoriksi[2] ja hänelle myönnettiin kulttuurineuvoksen arvonimi.[1]

Arkio johti Kiasmaa vuosina 1990–2000 ja Valtion taidemuseota 2000–2006.

Ura

Arkio valmistui ylioppilaaksi vuonna 1962.[1] Hän opiskeli taidehistoriaa ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1968 Helsingin yliopistosta.[3][4]

Arkio on tehnyt pitkän uran suomalaisen kuvataiteen alueella. Hän työskenteli Gallen-Kallelan museon amanuenssina vuosina 1964–1965 ja Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen kuva-arkistoamanuenssina 1968. Arkio oli Ateneumin taidemuseon amanuenssi 1968–1984 ja apulaisintendentti 1984–1990. Hän oli Nykytaiteen museon (vuodesta 1998 Kiasma) ensimmäinen johtaja (1990–2000) ja Valtion taidemuseon ylijohtaja (2000–2006).[1]

Arkio on toiminut yhtenä merkittävien Ars 83, Ars 95 ja Ars 2001 -näyttelyiden kuraattoreista ja toiminut lukuisissa luottamustehtävissä taiteen ja kulttuurin alueella niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Vuonna 2015 ilmestyi Arkion omaelämäkerta Jyviä nokkimassa.[5]

Luottamustehtäviä

  • Ars Fennica -palkintojuryn jäsenyys (1991–1999)
  • Nykytaide ry:n hallituksen jäsen (1987–1993)
  • Documenta XI taiteellisen johtajan valintakomitean jäsen (1998)
  • Pro Arte Foundation (Pietari), kansainvälinen neuvoa-antava neuvosto (1996–1998) ja johtokunta (1999–2009)
  • Carnegie Art Award -palkintolautakunnan jäsen (1998–2001), puheenjohtaja (2006–2012), Tukholma
  • CIMAM (International Committee for Museum and Collections of Modern Art), hallituksen jäsen, sihteeri ja taloudenhoitaja (1999–2004)
  • Generali Foundationi (Wien), neuvoa-antavan neuvoston jäsen (2004–2006)
  • Istanbulin Modernin taiteen museo, neuvoa-antavan neuvoston jäsen (2004–2007)
  • Henie Onstad -taidekeskus (Oslo), asiantuntijaryhmän jäsen (2006–2011)
  • Artes Mundi -palkintojuryn jäsen (2008)
  • CIMAMin ja Taideteollisen korkeakoulun kunniajäsen
  • Taidesäätiö Pro Arten puheenjohtaja (2007–)

Lähde[1]

Lähteet

  1. a b c d e Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 56. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. Promootio Kuvataideakatemia. Arkistoitu 17.2.2016. Viitattu 14.2.2016.
  3. Tuula Arkio Siltala. Arkistoitu 24.2.2016. Viitattu 20.8.2015.
  4. Alander, Maija: Taiteen kenttäpuolustaja. (80-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 2.4.2023, s. B 31. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.4.2023.
  5. Kiviranta, Marja-Terttu: Kiasman aivot ja sydän: Tuula Arkion omaelämäkerta on näköalapaikka puoleen vuosisataan Suomen nykytaidetta HS.fi. 29.3.2015. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 20.8.2015.

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tuula Arkio Wikimedia Commonsissa
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • VIAF
Kansalliset
  • Suomi (KANTO)