Utön majakka

Utön majakka
Utö fyr
Sijainti
Utö, Saaristomeri, Parainen
Suomi
Vesistö
Itämeri, SaaristomeriView and modify data on Wikidata
Arkkitehtuuri
Korkeus
27 m [1]View and modify data on Wikidata
Värit
Valkoinen, punainenView and modify data on Wikidata
Luokitus
paikallinen kulttuuriperintökohde (d)View and modify data on Wikidata
Osa kohdetta
UtöView and modify data on Wikidata
Historia
Valmistunut
1753, 1814
Automatisoitu
[1]View and modify data on Wikidata
Varustus
Valon korkeus
39,6 m
Valonkanto
49 km
Valon ominaisuudet
Fl(2) W 12sView and modify data on Wikidata
Tunnisteet
ARLHS
FIN074View and modify data on Wikidata
Admiralty
C4736View and modify data on Wikidata
List of Lights
10852View and modify data on Wikidata
NGA
116-15800View and modify data on Wikidata
Kartta
Koordinaatit
59° 46′ 51″ P, 21° 22′ 08″ IView and modify data on Wikidata

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatioNäytä Wikidatasta tulevat arvot

Utön majakka on Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva valomajakka ja Suomen ensimmäinen radiomajakka. Se sijaitsee Korppoon Utön saaressa, Paraisten kaupungissa Saaristomerellä. Saaren ensimmäinen majakkatorni rakennettiin 1753.

Jo 800-luvulla Utössä oli merimerkkinä kivistä ladottu rakennelma, ja 1500-luvulla masto, jonka päässä oli tynnyri. Luotsitoiminta Utössä alkoi Ruotsin kruunun määräyksestä 1540-luvulla.

Vuonna 1753 valmistunut majakka räjäytettiin Suomen sodassa, ja sen tilalle valmistui uusi majakkatorni 1814. Tämän rakennuksen nelikulmainen kivimuuraus on nykyisen majakan runkona. Utön majakan kivirakenne on alkuperäisessä asussa, mutta lyhtykoju ja majakan väritys on 1800-luvun lopulta.[2] Majakan pohjoisseinä on kokonaan valkoinen, mutta muut seinät ovat valkopuna pystyraidalliset.

Aluksi majakan valo oli kiinteä, mutta se todettiin liian hankalasti havaittavaksi ja se vaihdettiin nykyiseen vilkkuvaloon vuonna 1906. Utön majakan linssistö on Suomen majakoista suurin.[3]

Majakan yhteyteen rakennettiin vuonna 1935 radiomajakka, ja tornin viereen rakennettiin pieni sähkölaitos. Sähkölaitos oli niin voimakas, että sähköä riitti koko saarelle. Radiomajakka vaikeni lopullisesti vuonna 1996, samalla kertaa kuin kaikki muutkin merenkulun radiomajakat: ne olivat tehneet työnsä eikä ammattimerenkulku enää niitä tarvinnut satelliittinavigoinnin tehtyä lopullisen läpimurtonsa.

Saari majakoineen liitettiin valtakunnan sähköverkkoon 1996. Tällöin jäi myös majakan viimeinen majakkamestari Gunnar Andersson eläkkeelle, kun majakan otti hoitoonsa sivutoiminen loistonhoitaja. Majakan valotehoa alennettiin, koska ammattimerenkulku ei enää tarvinnut valomajakkaa.

Majakan kolmannessa kerroksessa sijaitsee majakkakirkko.[3] Utössä toimii myös luotsiasema. Majakan lähellä sijaitsee 1700-luvulla rakennettu kivirakennus, joka toimi majakanvartijoiden asuintalona. Nykyään rakennuksessa sijaitsee museo.[2]

Kansainvälinen majakka- ja majakkalaivaviikonloppu

Kansainväliseen majakka- ja majakkalaivaviikonloppuun on osallistuttu Utön majakalta joka vuosi 1998–2020 ja 2023. Amatööriradioasemaa saarella on pitänyt paraislainen The Top Radio Club Rf., OH1AH. [4] Se on ilmoittautunut myös vuoden 2024 tapahtumaan.

Muuta

Yleisradio on tehnyt Utön majakasta ohjelman, se on Elävässä Arkistossa. [5]

Lähteet

  1. ↑ a b (sv) Fyrwiki, Swedish lighthouse societyView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ a b Nyman, Harri: Meriväylien rakennusperintö, s. 49. Museovirasto, 2009.
  3. ↑ a b Pirjo Silveri: Utön majakkasaaren tuuli tuoksuu suolalle. Aamulehti, 30.5.2012, s. B29.
  4. ↑ https://www.illw.net/index.php/entrants-lists
  5. ↑ https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/05/23/uton-majakka

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Utön majakka Wikimedia Commonsissa
  • Yle Arkivet: Material om fyren (ruotsiksi)
Majakat
Suomen majakat, joista 1940 ja 1944 tuli Venäjän majakkoja
Suomen entiset majakat